Cambodia

Tosiaan mun ja Antonin tiet erosivat lopullisesti Ho Chi Minhissä.. Mentiin itseasiassa puolet Vietnamista vähän omia reittejä ja eri ihmisten kanssa. Aina sillon tällön nähtiin toisemme. Anton lensi Vietnamin jälkeen Malesiaan ja mä sitten jatkoin Kambodzaan. Sain Ho Chi Minhistä matkaseurakseni saksalaisen Sanjayn jonka olin jo tuntenut pari viikkoa. Yhdessä lähettiin sitten Phnom Penhiin pääkaupunkiin. 

Heti rajanyliryksen jälkeen pystyi huomaamaan eron Vietnamin ja Kambodzan välillä. Eron huomasi luonnossa, rakennuksissa ja ihmisissä. Kambodzassa huomaa köyhyyden paljon selvemmin kuin Vietnamissa. Phnom Penhissä oli paljon kerjäläisiä varsinkin kerjäläislapsia.. Siellä sai kulkea laukkua halaillen kokoajan..

Käytiin Phnom Penhissä katsomassa Killing fieldsit ja S21 vankila jotka pisti vägän hiljaseksi.. Vain muutama kymmenen vuosi sitten miljoonia kambodzalaisia ja ulkomaalasia lapsia, vauvoja, naisia ja miehiä saivat surmansa erinäisillä keskitysleireillä..

Phnom Penhistä jatkettiin matkaa Siem Reapiin katsomaan kuuluisaa Angkor wat temppeliä. Kaupunki oli söpö ja tunnelmallinen kaikkine jouluvaloineen. Temppelit olivat todella mageita, tosin sain sellasen temppeli yliannostuksen etten haluu nähä enää temppelin temppeliä vähään aikaan.

Siem Reapin jälkeen suunnattiin jouluksi Koh Rongin saarelle, jonne olin jo noin kuukautta aiemmin varannut huoneen, joka oli viisasta sillä saari oli täyteen buukattu kun saavuttiin sinne.

Saari oli oikea paratiisi! Valkoisin hiekka ja kirkkain vesi mitä oon ikinä nähnyt! Tunnelmaa pilasi tosin vähän se että ranta oli rakennettu ihan täyteen bungaloweja sekä ravintoloita sekä joulun takia koko saari oli ihan täynnä ihmisiä.

Mulla oli siellä iso kasa kavereita, lähinnä ihmisiä joihin olin tutustunut Vietnamissa. Ekat kaks päivää meni rannalla maatessa ja nauttiessa. Sitten oli kauan odotetun jouluaaton vuoro. Oltiin Sanjayn kanssa ostettu pari laitesukellusta joululahjaksi itsellemme joten lähettiin aikasin aamusta heti sukeltamaan.. 

Oli kiva sukeltaa pitkästä aikaa, vaikka sukellus ei olekaan maailman parasta siellä. Näkyvyys oli aika surkea. Ensimmäisen sukelluksen jälkeen aloin voimaan pahoin joka sitten iltaa kohden vain paheni ja kuumekin sitten nousi. Pakotin itteni silti ulos hetkeksi juhlimaan joulua mutta eipä siitä mitään oikein tullut.. Kuume-vatsatauti ei ottanut loppuakseen joten viidennen sairaspäivän jälkeen oli pakko ottaa kamat kantoon ja lähteä Sihanoukvilleen lääkäriin. Sain onnekseni seuraksi kaksi suomalaista tyttöä Stiinan ja Veeran. Stiinaan tututuin viimereissulla Malesiassa ja nyt sattumalta nähtiin uudestaan tuolla saarella. Tytöillä oli sama tauti kun mulla joten lähettii kaikki yhessä lääkäriin. Pari päivää meni ja oltiin kaikki taas terveitä. Uusi vuos vietettiin siellä yhdessä ja seuraavana aamuna tytöt lähti sitten Thaimaahan ja mä jäin sitten ekaa kertaa tällä reissulla ypöyksin.

 Päätinpä vuokraa ittelleni mopon samasta paikasta josta oltiin jo pari kertaa tyttöjen kanssa vuokrattu ja lähteä ajelemaan ympäri Sihanoukvilleä. Ajoin n. 3 kilometriä ja olin tekemässä U-käännöstä. Näin peileistäni että takaata oli tulossa kaksi autoa joten pysähdyin tienlaitaa väistääkseni. Yhtäkkiä toisen auton takaa ajaa mopolla kaksi paikallista about mun ikästä poikaa ihan mun viereen niin että mopot oikeen hipoo toisiaan. Takana oleva poika katsoo mua suoraa silmiin ja nappaa yhtäkkiä mun olkalaukusta kiinni ja alkaa riuhtoo ja nykimään sitä edestakasin ja lähtee ajamaan eteenpäin. Kaadun mopolla ja raahaudun mopon perässä laukusta kiinni pitäen noin 3-4 metriä, kunnes pojat luovuttaa ja jättää mut makaamaan keskelle tietä. En tajunnut yhtään mitä oli just tapahtunut. Nostin mun mopon ja lähdin ajamaan takaisin päin. Puolessa väliä matkaa tajuan tilanteen ja purskahdan itkuun.. Jalkojakin poltti... En tiennyt mitä tekisin tai kelle kertoisin.. Menin takasin hostellilleni ja kerroin tapahtuneesta ja moni sitten kertoi että tapahtunut on täällä aivan arkipäivää eikä kukaan reagoinut siihen sen kummemmin.. 

Loppupäivä menikin sitten vaan toipuessa tapahtuneesta ja Lauraa odottaessa, jonka oli määrä saapua illalla, ja saapuikin. 

Unettoman yön jälkeen aamulla aikasin juoksin katsomaan että onko moponi vielä tallessa, sillä olin kuullut niistäkin kauhutarinoita. Kauhukseni huomasin että se ei ollut siellä mihin sen jätin.. Paniikissa juoksin ympäriinsä ja yritin etsiä sitä lähialueilta. Hostellin omistaja kertoi että välillä poliisi ottaa mopot huostaan ja laittaa ne meidän hostellin vastapäätä olevaan taloon. Talon ikkunasta huomasin että mun mopo onnekseni olikin siellä! Huokasin helpotuksesta. Tuktuk kuski soitti poliisille ja poliisi sitten tuli vähän ajan päästä paikalle. Kielitaitoa poliisilta ei löytynyt yhtään joten tuktuk kuski toimi tulkkina. Hän kerto mulle sitten että poliisisetä haluaa 100 dollaria niin saan mun mopon takasin. Siinä sitten tuli itku ja päätinpä kokeilla näyttelijän lahjojani ja esittää eilen saamiani haavojani ja kerroin että mut on ryöstetty eikä mulla ollut senttiäkään rahaa.. Noh poliisi kylmänä edelleen vaati 100 dollaria.. Tunnin itkeskelyn jälkeen sain neuvoteltua summan kymmeneen dollariin jonka sitten kävin 'lainaamassa' hostellilta ja sain kuin sainki mopon sitten takasin.

Menin palauttamaan mopoa paikkaan josta sen vuokrasin. He tiesivät tilanteesta poliisin kanssa ja päättivät sitten käyttää tilanteen hyödyksi ja väittää että mopo on rikkoutunut ryöstön yhteydessä. Mopossa ei siis ollut naarmun naarmuakaan. Jätkä heilutteli ja ravisteli mopoa ja väitti että se on ihan paskana ja vaati mua maksamaan 100 dollaria että saan mun passin takaisin joka heillä oli panttina.. Siinä sitten raivostuin aluksi ja huusin että en varmana maksa mitään ja ihmettelin kuinka ihmeessä jokaikinen paikallinen yrittää kusettaa multa rahaa! Huutaminenhan ei sitten auttanut yhtään vaan summa vaan kasvoi, nyt he halus että maksan myös 50 dollaria tuktuk kuskille joka soitti poliisin paikalle?!? Siinä sitten tuli paniikki itkut taas ja mietin 

että miten saan mun passin takasin.. Jonkun ajan kuluttua paikan pomo tuli paikalle kovistelemaan mua.. Siinä nöyränä tyttönä yritin pidätellä raivoa ja pyydellä anteeksi aikasempaa käytöstäni.. Loppuen lopuksi he antoivat passini takasin ilman että jouduin maksamaan pennin hyrrää.. Olin maailman onnellisin tyttö! Menin samantien ostamaan bussilipun Thaimaahan samalle illalle. Voi olla etten enää koskaa mene Kambodzaan takasin näiden kokemusten jälkeen.. 

Ekat kolme viikkoa oli aivan mahtavat ja näin taas todella hienoja juttuja! Koh Rong on tähän asti kaunein paikka missä oon koskaan ollut.. Rikollisuus pilaa ton maan. Toivottavasti paikalliset tajuavat pian tekevänsä itselleen hallaa ryöstämällä turisteja.

Nyt oon onnellinen että oon Thaimaassa taas.. Tosin nyt oon kaiken ton tapahtuneen jälkeen vainoharhanen kokoajan ja oon varma että jokainen paikallinen haluaa mulle pahaa tai yrittää huijata mua.. Nään myös ton ryöstötilanteen mun päässä monta kertaa päivässä.. Toivottavasti mun onni kääntyy pian ja unohdan ikävät kokemukset ja alan taas nauttia tästä kaikesta..

Tässä mm. yksi lukuisista hetkistä kun tää reissaaminen ei todellakaan ole vaan ruusuilla tanssimista ja paratiisi rannoilla makaamista. 

Back in business

ISiitä on aikaa kun oon viimeks kirjottanut.. Niin paljon on tapahtunut ja vaikka onkin ollut luppoaikaa ja olisin voinut kirjottaa niin oon päättänyt käyttää aikani toisin. Nyt yöbussissa Thaimaassa Bangkokista Koh Taolle matkatessani kerrankin pirteenä, ajattelin raapustaa tänne ja päivittää vähän tilannetta.. Viimesestä päivityksestä onkin jo puoltoista kuukautta. Hups. 

Tosiaan Vietnamissa ostettiin mopot Hanoista 250 dollarilla ja lähettiin ajamaan kohti Ho Chi Minhiä. Olin jo Suomessa miettinyt että tekisin näin, mutta ostopäätökseen asti olin ollut todella epävarma siitä kuinka kaikki toimii ja mitä kaikkea tulisi tehdä sen eteen. Mutta turhaan huolehdin! 

Ensimmäistä kertaa ajoin vaihteellista mopoa Hanoin kaoottisessa liikenteessä ja voin kyllä olla niin ylpeä ittestäni että hengissä selvisin! Parissa päivässä olinkin jo ihan ammattilainen! 

Ekat 5 ajopäivää olivat yhtä tuskaa kun vettä tuli kun esterin perseestä.. Siinä sitten 2 paitaa, neule, huppari ja kaksi takkia päällä tutisten tuli pari kertaa mietittyä että oliko ihan järkevä päätös ostaa mopo. Onneksi sitten ne aurinkoiset päivät sitten korvas kaiken sen kamaluuden mitä koettiin. 

Nähtiin matkan varrella kymmeniä pikkukyliä, luolia (mm. maailman suurin kuivaluola 'Paradise cave'), henkeä salpaavia maisemia, vuoria, riisipeltoja, hiekkadyynejä, rantaviivaa, järviä, onnettomuuksia, vietnamilaiset häät, kymmeniä mekaanikkoja ;D sekä paljon muuta! Tiellä tallusteli mm. vesipuhveleita, possuja, kanoja, koiria, kissoja, käärmeitä, rottia ja ties mitä otuksia ja hököttimiä. 

Välillä kun pysähdyttiin syömään pieniin kyliin, koko kylä tuli pällistelemään meitä. Olo oli välillä kuin julkkiksella ;)

Vaaratilanteita ei oikeastaan ollut. Välillä vaan rekat ohittelivat vastaantulevien kaistalta ja olivat lähellä osua meitä ja paikoittain tie oli todella huonossa kunnossa, täynnä ihmisen kokoisia reikiä.. Mopot hajosivat aina sillon tällön mutta onneksi matkan varrella oli mekaanikkoja lähestulkoon joka toinen metri ja yleensä korjaaminen maksoi 30sentistä muutamaan euroon.. 

Mun vietnamilaisesta taustasta oli välillä myös hyötyä. Hinnat putosivat joskus jopa puolella 😁

Sain mun mopon myytyä heti saavuttuani Ho Chi Minhissä 230 dollarilla. Olin helpottunut sillä halusin viettää mahdollisimman vähän aikaa siellä. Mopon luovutettuani tajusin kuinka paljon hyötyä siitä oli ollut kuukauden aikana.. En käyttänyt kertaakaan takseja eikä tarvinnut vuokraa mopoja missään kaupungissa. Kaikki oli paljon helpompaa kun omisti oman mopon! Suosittelen kaikille tekemään saman! Vajaan kuukauden Vietnamin halki matkaamisen jälkeen oli vuorossa Kambodza josta lisää seuraavassa postauksessa :)